Tilan tiedot
Meidän
kotisivujen kirjoittajana toimin minä, Sari Änkö. Kun ei tuota isännyystä kuitenkaan
saa koneen viereen istuskelemaan.
Tilamme
sijaitsee Pirkanmaalla aivan Ikaalisten keskustan ja Ikaalisten Kylpylän puolessa
välissä, meiltä matkaa keskustaan n. kaksi kilometriä. Kulkuyhteydet
ovat hyvät koska olemme aivan Kolmostie varressa, tieltä meidän pihaan
Asuinrakennus Navetta
Änkön tila on kotitilani. Talo on vanha, vuosina -37-38 rakennettu hirsirunkoinen ja rapattu. Tila siirrettiin
Uusjaon aikaan Kilvakkalasta. Tuolloin vaarini
(isänisä), Viljo Änkö oli isäntänä. Äitini,
Maija-Liisa ja isäni, Esko pitivät tilaa melkein 20 vuotta, isän toimiessa
päätoimisesti opettajana Hämeenkyrössä. Sukupolvenvaihdos minulle tehtiin
vuonna -99. Sitä ennen olin Helsingissä opiskelemassa sähköalaa, mutta palasin
takaisin maalle kun rupesin odottamaan Valtteria. Kaupunkielämä ei ollut ”minun
juttuni”.
Valtteri
(-97) on ollut kiinnostunut eläimistä pienestä saakka. Ensimmäisen kerran
osallistui junnukisoihin Tampereella -05 Farmarissa Änkön
Ursulan kanssa tullen kolmanneksi.
2002
vuodesta saakka Ari on ollut mukana tilan toiminnassa. Hän on todella
kiinnostunut eläimistä ja jalostuksesta. Suuri saavutus minun kannalta oli kun
sain hänet ensimmäisen kerran näyttelykehään Satakunta 2006 –näyttelyssä.
Ari on työskennellyt päätoimisesti monitoimikoneen kuljettajana monia vuosia,
mutta nykyään ajaa teurasautoa. Keväällä 2008 Ari on suorittamassa toimilupaa.
Syksyllä -07
Arin tytär, Anu (-91) muutti meille asumaan.
Anu, Ari, Ä.Ursula, Sari, Valtteri ja Viiru
Vanhempani
asuvat myös tilalla. Heillä on oma huoneisto talon toisessa päädyssä. He ovat
korvaamaton apu kotolaisena kun olemme poissa kotoa. On aina joku vahtimassa että lomittaja tulee ja kesällä täytyy
kuitenkin eläimiä seurailla etteivät karkaa.
Isosiskoni,
Minna oli aiemmin ravintolapäällikkönä Tampereella, mutta on toistaiseksi
Englannissa.
Olen
suorittanut laatukoulutuksen ja maitotilakyltin saimme Farmari-näyttelyssä -05.
Keväällä 2007 osallistuin meijerin järjestämään merkonomikoulutukseeen,
joka kestää n. 3 vuotta. Katsotaan kuinka sen kerkiää ja jaksaa suorittaa,
mutta kiinnostusta asiaan on. Saisi vähän enemmän tietoa noista numerojutuista.
Navetta
Heti
alkuunsa 2000-01 vuosina peruskorjattiin ja
laajennettiin parsinavettaa, 8:sta lehmästä 16. Silloin asennettiin
putkilypsykone ja lantakone. Silloin tuli kahdet Sac
Unico1-lypsimet isoilla keskuskappaleilla. Samalla sai vähän karsinoita
hiehoille ja vasikoille paikat. Tosin yksilövasikkakarsinat purettiin pois
parin vuoden päästä ja samalle paikalle saatiin iso ryhmäkarsina. Lehmien
hyvinvointiin on panostettu mm. parsimatoilla ja käyttämällä runsaasti turvetta
kuivikkeena.
Keväällä
2007 asennettiin lypsyputki hiehopöytään, kun hiehoja poiki enemmän. Samalla
ostin yhden lypsy-yksikön lisää. Ajatuksissa on navetan rakentaminen joten ei
viitsinyt kaikkia poikivia hiehoja myydä pois. Silloin saimme 7 lehmäpaikkaa
lisää. Hiehot ovat asustelleet syksystä -06 saakka eräässä sonninavetassa, joka
oli ollut tyhjillään muutaman vuoden. Siellä on todella hieno pitää hiehoja,
isot ryhmäkarsinat ja matkaa ei ole meiltä kuin pari kilometriä. Kesäksi hiehot
tuodaan taas kotiin laitumelle.
Hiehonavetta
Näyttelytoiminta
Lehmänäyttelyistä
kiinnostuin heti alkuunsa kun kuulin että sellaisia järjestetään. Ensimmäisiin
näyttelyihin osallistuin vuonna 2000. Siitä lähtien joka kesä on ollut pakko
päästä näyttelyihin!
Intohimona
ovat myös ulkomailla järjestettävät lehmänäyttelyt, joissa on tullut jo käytyä
Kanadassa, Usa:ssa ja Ranskassa.
Showmanship-kisoihin olen ottanut osaa parina kesänä. Se on todella
mukavaa toimintaa ja innostaa Valtteriakin osallistumaan junnukisoihin, kun
äiti harjoittelee samalla lehmän kanssa. Paras sijoitus tuli Lakeus -07 juniorshow:ssa, kun osallistuin HH Victorian kanssa. Se oli
aivan täydellinen esiintyjä ja sen ansiosta voitimme.
Lakeus -07 juniorshow showmanship
1.
Sari ja HH Victoria
2.
Sanna Savikko
Jalostustoiminta
Varmaankin
suurimman kipinän jalostukseen sain Kanadan matkallamme -03. Oli aivan
uskomaton näky siellä olevat lehmät! Sen jälkeen meillä on käytetty pääosin
kanadalaisia sonneja siemennykseen. Jalostustavoitteena on hyvärakenteinen,
hyvin tuottava ja kestävä lehmä. Jalostusarvoille en niinkään anna arvoa.
Alkioita siirretään myös aika paljon. Kesällä -06 ostimme oman typpisäiliön,
johon on helpompi hommata olkia ja ovat aina saatavilla. Ensimmäiset
alkiohuuhtelut meillä tehtiin syksyllä -06 kun Hjärterum
Silvia ET ja Kuortin Ushma ET
huuhdeltiin.
Varsinaista
jalostussuunnitelmaa en teetä ollenkaan. Luokittelun yhteydessä kanadalainen
Yves Charpentier antaa sonnisuosituksen kaikille lehmille ja hiehoille
pyydettäessä. Lisäksi siemennetään oman suunnitelman mukaan. Lehmät luokitetaan
kaikki ja tarkistettaan josko tulos paranisi kun tulee lisää poikimisia.
Uutena
sijoituksena jalostukseen ovat yhteisomistushiehot Kanadassa, joista on
tarkoitus saada tyttäriä itselle alkioiden kautta. Tällä hetkellä tällaisia
hiehoja on kaksi, joista voit lukea enemmän yhteisomistus-kohdasta. Tulee
ainakin harjoitettua englanninkieltä, kun lähettää sähköpostia silloin tällöin
rapakon taakse!
Erittäin
mielenkiintoista ja opettavasta on ollut myös Yvesin sihteerinä/kuljettajana
toimiminen hänen ollessa luokituskierroksilla. Kiitos tästä hienosta
mahdollisuudesta Suomen ayrshirekasvattajien
sihteerille Lauralle, kun on kysynyt mukaan!
Ruokinta
Lehmät
saavat tällä hetkellä väkirehuna tilaseosta jossa on omaa kauraa, rypsiä,
melassia, kivennäiset ja vitamiinit. Se on ainakin maittanut todella hyvin.
Säilörehu teetettiin ensimmäisen kerran urakoitsijalla kesällä -07. Todella
pientä silppua on kelasilppuriin verraten kun on niittosilppurilla kaadettu ja
kerätty ajosilppurilla.
Hiehot
saavat paalirehua ja hiehotäysrehua toisella navetalla. Myöhään
kerättyä säilörehua ja melkein kuivaa säilöheinää, todella apilapitoista.
Pikkuvasikoille
on kuivaa heinää.